Stam1na - Três Palavras Perdidas

 

Kadonneet kolme sanaa

Elämäni kevät kuin sulaa hulluutta
Kuljen aamutaivaan alla
Silmät soikeina, jalat rakoilla ja
Sydän hakkaa kahtasataa

Oli pakko - vaihdoin suuntaa
Palaan polkuni jälkiä, nyt on kiire
Päivä nousee sittenkin...
Nyt tiedän mitä sanoa!

Mieleni maisemassa ainoat maamerkit
Ovat jättämäni syvät arvet
Juoksen ja koetan suunnata kotiin
Mutta kuljen ristiin, eksynyt poika

Sulavat tunteet jäätyvät jälleen,
Pahoja sanoja ja askel painaa
Mustavalkoiseen maailmaan
Tahdon kuitenkin palata ja huutaa

Vihaan sinua ihminen
Jäljitin sen, jäljitin sen
Kadonneen lauseen

Vihaan sinua ihminen
Ei minulta itään puutu
Näillä mennään, ei
Mikään muutu

Vihaan sinua ihminen
Kadonneet kolme sanaa, en
Aio enää vaihtaa suuntaa

Takalukossa on ovi,
Kynnys on ylitetty viimeistä kertaa
Mennen talven lumia kaikki,
Päivä kääntyy ehtoon puoleen,
Minä käännyn selin ja isken tulta koska
Jalkoja vieläkin paleltaa... mutta ei kauaa

Ei askeltakaan, ei sanoja
En löydä enää tarvetta karata
Jos totuus ei pala tulessakaan
Oli paluuni oikein ja puhe turhaa

Três Palavras Perdidas

Minha vida na primavera como a loucura
Eu passo o céu da manhã
Olhos ovais, pés inchados e
Um coração a duzentos batimentos

Eu tive que - mudar a direção
Voltarei a traçar meu caminho, é urgente
Dia de ascensão, depois de tudo...
Agora eu sei o que dizer!

Minha mente é só os marcos na paisagem
São apresentadas em feridas profundas
Eu corro e tento redirecionar para casa
Mas eu passo a cruz, um garoto perdido

Sentimentos derretidos congelam novamente,
Mas palavras e um passo forçado
Mundo a preto e branco
Mas eu quero voltar e chorar

Eu te odeio homem
Rastreá-lo, monitorá-la
O objeto perdido

Eu te odeio homem
Não a mim dirigido ao leste
Estes vão, não
Nada muda

Eu te odeio homem
Três palavras perdidas, eu
Não vou mudar de direção

A porta está bloqueada,
Aceitar ser ultrapassado pela última vez
Aliás, toda a neve do inverno,
O dia volta-se para a condição pela metade,
Eu vou virar as costas e deixar queimar porque
Pernas confusas ainda... mas não por muito tempo

Não há um único, não palavras
Eu não consigo encontrar nenhuma necessidade de fugir
Se a verdade não queimar no fogo em tudo
Foi o retorno da certeza e da voz em vão