Samuli Putro - Olet Puolisoni Nyt

 

Ei preeriaa, ei peltoja, ei vuortenhuippuja?
On kaupunki ja kaupungissa kaksi vanhusta?
Toinen herää painajaiseen toistuvaan ja nousee sängystä
?sudet eivät ulvo eikä vesi hyytävää
?on puolisonsa vartalolla kaksi täkkiä?
Toinen oli lahja jonka reuna repsottaa?
Katse jähmettyy, kello ei??

Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa?
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
Että kuiskauskin on huuto
?en vaihtais sekunttiakaan
?en nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja
?en jäätä joka murtui, en kirkonkelloja?
Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt??

Tapetoitu seinä on ja puinen lattia?
Valokuvat koirasta ja lastenlapsista?
Yläkerta yskii, askel ottamatta jää?
Filmi pysähtyy?
Kutsun tätä rakkaudeksi kahden ihmisen
?kutsun tätä elämäksi vaikka ole en?
Täydellistä suoritusta tehnyt minäkään

??kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa
?on hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
Että kuiskauskin on huuto?
En vaihtais sekunttiakaan
?en nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja?
En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja
?olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt

Kun väkivahva kevät puhkeaa?
Ja aamu kantaa rautahaarniskaa
?kun vaja tehdään vuolukivestä?
Mä olen siinä nuorena kuin nurmet on?
Sä istut salin nurkkapöydässä?
Musiikki on rytmitettyä
?minä kysyn saanko luvan, sinä nyökkäät
?sinä nyökkäät??

Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa?
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
?että kuiskauskin on huuto
?en vaihtais sekunttiakaan
?en nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja
?en jäätä joka murtui, en kirkonkelloja?
Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt